Värit


Hevosilla, kuten myös keppareilla, esiintyy useita eri värityksiä. Värit ja jopa sävyt periytyvät vanhemmilta geeneissä, perinnöllisessä aineksessa. Kaikkia geenejä on kaksi kappaletta, joista toinen on saatu isältä ja toinen emältä. Jotkut värigeenit ovat hallitsevia, jolloin vain toiselta vanhemmalta peritty geeni saa aikaan jonkin värin. Toisinaan ne ovat resessiivisiä, jolloin molemmilta vanhemmilta täytyy periä sama geeni, jotta väri näkyy. Kaikilla hevosroduilla on omat sallitut värinsä, eikä esimerkiksi puhtailla täysiverisillä tavata muita kuin perusvärejä ja kimoutta. Tällä sivulla käsitellään lyhyesti yleisimpiä hevosten (ja siis myös keppareiden) värityksiä ja vähän niiden periytymistäkin.

Perusvärit

Jokainen hevonen on perusväriltään joku kolmesta perusväristä: musta, ruunikko tai rautias. Näiden värien ilmenemiseen vaikuttaa kaksi geeniä, joista toinen määrää sen, onko hevosessa mustaa, ja toinen sen, miten laajalle musta on levinnyt. Mustan aikaansaava geeni on dominoiva, eli yksikin ”mustageeni” saa aikaan hevosen, jossa on ainakin vähän mustaa. Näitä kolmea pääväriä voivat vaalentaa ja muokata useat muut geenit, mutta periaatteessa jokainen hevonen siis on pohjaväriltään joko musta, rautias tai ruunikko.

Musta


Mustilla hevosilla on vähintään yksi ”mustageeni”, ja sen leviämistä säätelevä geeni määrää, että mustaa on koko vartalossa. Mustien hevosten väritys voi vaihdella täysin sysimustasta aina kulomustaan, joka voi näyttää tummanruskealta.

Ruunikko

Ruunikot ovat ruskeita hevosia, joilla on musta harja. Niillä on mustien tavoin vähintään yksi geeni, joka aikaansaa mustaa väriä, mutta mustan leviämistä säätelevä geeni määrää, että mustaa on vain jouhissa (harjassa ja hännässä) sekä hevosen jaloissa. Sävyjä löytyy tummanruunikosta punaruunikkoon ja niitä vaaleampiin sävyihin.

Rautias

Rautias on sekä harjaltaan että karvaltaan ruskea hevonen, joka voi ruunikkojen tapaan olla sävyltään tummempi, vaaleampi, ”keltaisempi” tai punaisempi, mutta aina kuitenkin ruskea. Rautiailla ei ole yhtään ”mustageeniä”, joten kaksi rautiasta ei voi myöskään tuottaa jälkeläisiä, joissa on mustaa.

Diluutiovärit

Voikkovärit

Voikkogeeni on mielenkiintoisella tavalla hallitseva geeni. Jos sitä on vain yksi kappale (toiselta vanhemmalta saatu), se vaalentaa rautiaan joksikin beigen tai kerman sävyistä ja harjan jopa lähes valkoiseksi. Ruunikon rungon se muuttaa myös vaaleaksi harjan säilyessä mustana. Mustaan geeni ei yksinkertaisena paljoa vaikuta. Jos geeni saadaan molemmilta vanhemmilta, hevosesta tulee käytännössä valkoinen. Rautiaspohjaista voikkoa kutsutaan yksinkertaisesti voikoksi (kuvassa), ruunikkopohjaista ruunivoikoksi ja mustapohjaista mustanvoikoksi. Kokonaan valkoisilta näyttävät (mutta melko harvinaiset) ”valkovoikot”, joilla voikkogeeniä on kaksin kappalein, ovat cremello, perlino ja smoky cream. Suurin osa hevosten valkoisuudesta on kuitenkin kimouden, ei kaksinkertaisen voikkogeenin aiheuttamaa.

Hallakkovärit

Hallitseva hallakkogeeni vaalentaa myös hevosen alkuperäistä pohjaväriä, mutta eri tavalla kuin voikkogeeni. Se jättää alkuperäistä väriä naamaan ja jalkoihin, ja tekee esimerkiksi mustapohjaisesta hallakosta (jota kutsutaan myös hiirakoksi) harmaan tai ruskeahtavan harmaan. Hevosilla on myös siima selässä ja usein muitakin alkukantaisia merkkejä.
Rautiaspohjainen hallakko on punahallakko, ruunikkopohjainen ruunihallakko ja mustapohjainen siis hiirakko. Harjan reuna voi olla keskiosaa vaaleampi, kuten kuvassa olevalla hiirakolla.

Hopeavärit

Melko harvinainen hopeageeni vaalentaa hevosessa esiintyvää mustaa väriä, joten rautiaisiin se ei vaikuta. Rautias hevonen voi tietenkin olla ”piilossa” hopeanvärinen, eli sillä ei vain ole mustaa väriä, jossa tämä näkyisi. Hopeageeniä kantava rautias voi kuitenkin saada hopeanruunikon tai hopeanmustan jälkeläisen, jos se risteytetään mustaa sisältävän hevosen kanssa. Hopeageenin aiheuttama mustan värin vaaleneminen näkyy rautiailla ja mustilla hevosilla joskus rungossakin, mutta silmiinpistävintä hopeageeniä kantavissa hevosissa on jouhien harmaus, jopa hopeisuus. Myös papurikkotäplät ovat yleisiä, kuten vasemman kuvan hopeanmustalla kalliovuortenhevosella.

Oikean kuvan islanninhevosella on myös päistärikkögeeni, eli se on hopeanruunipäistärikkö. Hopeageeni näkyy sen harmaassa harjassa ja päistärikköys normaalia ruunikkoa vaaleammassa rungossa, jossa on siellä täällä myös valkoista karvaa.

Samppanjavärit

Samppanjageeni vaalentaa hevosen runkoa ja tekee siitä kauniin kiiltävän. Myös harja vaalenee. Samppanjaväriä kantavilla hevosilla ei vielä ole suomenkielisiä nimiä, sillä se on varsin hiljattain löydetty geeni, eikä sitä esiinny kuin muutamilla pääasiassa amerikkalaisilla roduilla kuten tennesseenwalkerilla. Samppanjageenin omaavaa rautiasta kutsutaan gold champagne:ksi, ruunikkopohjaista amber champagne:ksi ja mustapohjaisen väri on classic champagne.

Kuvassa rautias tennesseenwalker, jolla on samppanjageeni. Sen väriä, jonka voi helposti sekoittaa voikkoon, kutsutaan siis nimellä gold champagne.

Kirjavuus

Kirjavuus tarkoittaa sitä, että hevosella on päässään, jaloissaan ja/tai rungossaan pohjavärinsä lisäksi valkoisia alueita. Kirjavuus, johon eivät varsinaisesti kuulu melkein kaikilla roduilla tavattavat yksittäiset pään ja jalkojen merkit, voidaan jakaa kahteen kategoriaan: (lehmän)kirjavuuteen ja tiikerinkirjavuuteen. Lehmänkirjavuudellakin on useita alalajeja, ja niitä säätelevät omat geeninsä, joten hevosella voi olla päällekkäin useampaakin erilaista kirjavuutta. Lehmänkirjavuuden lajeja ovat mm. sabino, splashed white, frame overo ja tobiano. Kolmea ensimmäistä näistä sanotaan joskus overo-kirjavuudeksi, ja hevosta, jolla on jokin näistä kolmesta ja lisäksi tobiano, kutsutaan tovero-kirjavaksi. Kirjavuus ei ole sallittua kuin tietyillä roduilla, mutta on myös olemassa rotuja, jotka ovat kokonaan kirjavia. Kirjavuuteen varsinkin pään alueella voi joskus liittyä sininen herasilmä.

Tobiano

Tobiano-kirjavuudessa valkoisen alueet näyttävät tulevan enimmäkseen ylhäältä päin ja usein ylittävät selkälinjan. Niillä kohdilla, joilla valkoinen väri osuu harjan alle, myös harja on valkoista. Pienempimerkkisillä tobianoilla valkoista ei normaaleja merkkejä (esim. tähti) lukuunottamatta ole yleensä päässä.

Kuvassa tobiano rautias, joka on myös sabinokirjava (joka saa aikaan turvan valkoisuuden) ja jolla on herasilmät.

Sabino

Tässä kirjavuuden muodossa, jonka voisi sanoa olevan vastakohta tobianolle, valkoiset laikut ovat enemmän hevosen ala- kuin yläpuolella. Pienimerkkisenä se näyttää vain siltä, kuin hevosella olisi sukat ja ehkä vähän valkoista turvassa, mutta todella suurimerkkisenä hevonen voi olla lähes kokonaan valkoinen. Siniset herasilmät ovat yleisiä.

Frame overo

Valkoiset laikut hevosessa ovat pohjavärin ympäröimiä, kuin kehystämiä (engl. frame=kehys), eivätkä ne yleensä ylitä selkää. Kuten muissakin kirjavuuden lajeissa, frame overo voi suuruusluokaltaan olla mitä tahansa todella pienimerkkisestä suurimerkkiseen, jolloin hevosessa on huomattavasti enemmän valkoista kuin pohjaväriä.

Splashed white

Tämä ”roiskunut valkoinen” -kirjavuus näyttää juuri siltä kuin hevoseen olisi alhaalta ja edestäpäin roiskutettu maalia. Valkoista on aika usein päässä, ja jopa koko pää voi olla valkoinen. Tällöin myös herasilmät ovat yleisiä.

Tiikerinkirjavuus

Tiikerinkirjavuuden lajeja on monia erilaisia. Hevosella voi vain olla takaosassaan pohjavärin seassa valkoisia pisteitä, tai sitten sillä voi olla värillisiä (esim. musta tai ruskea) pisteitä tai pieniä selväreunaisia läikkiä valkoisella pohjalla koko ruumiissa.

Muita värigeenejä

Kimous

Usein kun puhutaan ”valkoisista” hevosista, ne ovatkin kimoja. Kimot hevoset voivat syntyä minkä värisinä tahansa, mutta iän myötä ne vaalenevat ja lopulta muuttuvat jopa täysin valkoisiksi (ylempi kuva). Vaalenemistahti on eri hevosilla erilainen, mutta usein ennen täydellistä valkoiseksi muuttumista hevonen on jossain vaiheessa harmaa tai harmahtavan ruskea (riippuen myös pohjaväristä). Lopullinen väri voi olla myös ns. kärpäskimo, jossa muuten valkoisella hevosella on pieniä tummempia pisteitä kaikkialla. Kimon hevosen vaalenemiseen liittyvät joskus papurikkotäplät, eli pohjaväriä vaaleammat täplät (alempi kuva). Kun hevosta kutsutaan papurikoksi, se onkin useimmiten kimo. Kimous on hallitseva geeni, joten senkin periminen vain toiselta vanhemmalta riittää. Näitä hevosia kutsutaan joko vain kimoiksi tai sitten pohjavärin mukaan esim. mustankimoiksi.


Päistärikköys

Päistärikkögeeni saa aikaan sen, että hevosella on normaalin värisen karvan seassa valkoista päistärkarvaa. Tämä saa hevosen näyttämään usein todellisuutta vaaleammalta. Päistärkarvan määrä päistärikköhevosilla vaihtelee myös vuodenaikojen mukaan, mutta se ei lisäänny iän myötä, toisin kuin kimoilla. Kuvassa mustanpäistärikkö islanninhevonen.

Liinaharja

Liinakkogeeni muuttaa rautiaan hevosen harjan pohjaväriä vaaleammaksi, jopa kermanvalkoiseksi, joten vaalea liinaharjainen hevonen on helppo sekoittaa voikkoon. Voikkogeeni, joka vaalentaa myös hevosen rungon, ja vain rautiaiden harjan vaalentava liinakkogeeni ovat kuitenkin eri asia. Liinakkogeeni on resessiivinen, joten se täytyy periä molemmilta vanhemmilta, että se ”toimii”. Liinaharjaista rautiasta kutsutaan joskus myös liinakoksi. Kuvassa liinaharjainen sysirautias (kyllä, heppa on rautias! se on vain niin tumma, että näyttää mustalta kun valo on sen takana).

Hamppuharja

Hamppuharja tarkoittaa rautiaalla hevosella esiintyvää harmaata harjaa ja häntää.

Kuvan suomenhevosella on siis hamppuharja.

Takaisin sivulle Tietonurkka

Lähteet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hevosten_v%C3%A4rit